Lisätietoa Petrasta

Olen koulutukseltani valtiotieteiden maisteri ja minulla on sosiaalityöntekijän pätevyys.

Työurani tässä vaiheessa voin todeta, että työllisyys- ja työllistymis kysymykset ovat olleet punainen lanka koko työurani ajan. Urani alussa työskentelin maahanmuuttokysymysten parissa, ja olin mukana eri projekteissa, joissa selvitettiin maahanmuuttajanaisten sopeutumista yhteiskuntaan lähinnä työllisyysnäkökulmasta. Tämä työni liittyi vahvasti myös aiemmin kirjoittamaani pro gradututkielmaan.

Sosiaalityöntekijänä työhöni kuului muun muassa pitkäaikaistyöttömien ja alle 25-vuotiaiden aktivoiminen työelämään/opintoihin. Kiinnostukseni työelämän kehittämiseen sai uuden ulottuvuuden, kun siirryin eläkealalle työkykyasioiden äärelle. Olen työskennellyt alalla nyt runsaat kymmenen vuotta, josta alku kului julkisen työeläkelaitoksen palveluksessa, kunnes siirryin vuonna 2019 yksityisen työeläkevakuutusyhtiön palvelukseen. Eläketaustani ansiosta minulla on vahva osaaminen erityisesti työkykyyn liittyvissä asioissa.

Työelämässä jatkaminen eläkeikään asti ei ole kaikille itsestäänselvyys. Kyse ei ole aina yksilön tahtotilasta tai valinnasta, vaan pikemminkin elämän, ja erityisesti työelämän realiteeteista. Työttömyyden lisäksi työkyvyn heikentyminen kaventaa työssä jatkamisen tai pärjäämisen mahdollisuuksia entisestään. Uudet ilmiöt ja jatkuvat muutokset työelämässä luovat kasvavia paineita myös työkykyisille työntekijöille. Tasapainoilu työnantajan asettamien odotusten ja yksityiselämästä kumpuavien haasteiden välillä on jatkuvaa. Onkin jo korkea aika tarkastella tätä epäsuhtaista yhtälöä kriittisesti ja rakentaa yhteistä ymmärrystä siitä, miten työelämän osapuolet voivat yhdessä tuumin turvata työntekijöiden jaksamisen myös tulevaisuudessa.