Asiantuntijuus vai suoritteet – Millaiselle pohjalle sosiaali- ja terveydenhuoltoa rakennetaan? (Vieraileva blogisti: Marjo Ring)

Onko potilas suorite, vai onko hän jotain muuta? Riippunee näkökulmasta. Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden näkökulmasta työ ei hahmotu taloustieteestä lainatun kielen ja suoritteiden kautta, vaan työ rakentuu ammatilliselle osaamiselle ja vahvalle humaanille arvopohjalle.

Mitä johtajien tulisi sitten huomioida, jotta sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijat voisivat työskennellä omia arvojaan kunnioittaen ilman, että he kokevat olevansa liukuhihnalla työskenteleviä tuotannontekijöitä. Tarkastelen tätä ilmiötä psykologisen sopimuksen näkökulmasta. Psykologinen sopimus on työntekijän ja työnantajan välinen puhumaton ja sanaton sopimus, joka pitää sisällään sopimusosapuolien toisiinsa kohdistamia vastavuoroisia odotuksia ja velvollisuuksia.

Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden psykologinen sopimus rakentuu vahvalle ammatilliselle osaamiselle ja asiakastyön ensisijaisuudelle. Työntekijöiden kokemat velvollisuudet kohdistuvat ennen kaikkea laadukkaaseen asiakastyöhön ja sen kehittämiseen, kollegoille annettavaan tukeen ja moniammatilliseen työhön. Tutkimusten mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijat eivät sitoudu niinkään organisaatioon kuin asiakkaisiinsa. Miksi?

Itse olen halukas selittämään tätä ilmiötä juuri psykologisella sopimuksella. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijat jakavat yhteisen psykologisen sopimuksen, joka luo heidän välilleen vahvan yhteisen ymmärryksen työn todellisuudesta. Tätä todellisuutta ei tavoiteta vain taloustieteen rationaalisella kielellä. Hoitoyhteisö, jossa eletään elämän ja kuoleman kysymysten äärellä, ei ensisijaisesti pohdi kokemuksiaan taloustieteen termein vaan he jakavat työyhteisönä jonkin aivan muun kokemuksen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijat työskentelevät emotionaalisesti kuormittavissa olosuhteissa. He kohtaavat työssään inhimillisesti haastavia tilanteita kuten parantumattomia sairauksia, hätää, tuskaa ja kuolemaa. Toki he näkevät myös työnsä tuloksia, parantumisia ja palautunutta elämänhallintaa. Asiantuntijoiden osaaminen perustuu rationaaliseen harkintaan, mutta kokemuksellisesti työ haastaa aivan muita ulottuvuuksia.

Perinteiset linjaorganisaatiot, mitä sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiotkin pitkälti edustavat pohjaavat rationaaliselle ihmiskäsitykselle, missä ihmisen uskotaan noudattavan ylhäältä alas tulevia ohjeita. Nämä johtamismallit ohittavat helposti henkilöstön asiantuntijuuden ja työntekijöiden psykologisen sopimuksen. Sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioita voisikin olla viisasta tarkastella tietoperusteisina organisaatioina, jossa johtajalla on halua ja kykyä tunnistaa henkilöstön osaaminen. Johtajien tunnistaessa asiantuntijoiden osaaminen ja kiinnostus osallistua organisaatioiden toiminnan kehittämiseen vahvistaisi yhteisen arvomaailman ja yhteisten tavoitteiden rakentamista. Tietoinen pyrkimys johtajien ja asiantuntijoiden väliseen avoimeen kommunikaatioon ja dialogiin vahvistaa osapuolten välistä luottamusta ja tukee työntekijöiden psykologisen sopimuksen täyttymistä

Kirjoittanut: Väitöskirjatutkija Marjo Ring (Mielen hyvinvoinnin asiantuntija, työnohjaaja, TtM, sairaanhoitaja.