HYS! Älä sano sitä ääneen!
Liian moni työssä uupuneista raportoi siitä, ettei työpaikoilla ole ollut halua, saati osaamista käsitellä työn kuormitustekijöitä. Osasyy tähän on erityisesti työn psykososiaalisten kuormitustekijöiden sanallistamisen ja nimeämisen vaikeus. Jos työpaikoilla olisikin osaamista tunnistaa työhön tai työskentelyolosuhteisiin liittyviä kuormitustekijöitä, siellä ei aina löydy rohkeutta niiden nimeämiseen ymmärrettävästi, saati avoimeen käsittelemiseen. Sehän kun tarkoittaisi sitä, että kuormitustekijöiden olemassaolo tunnustetaan, mikä kuormitus-sanan aiheuttaman kielteisen kaiun vuoksi koetaan jollain tavalla häpeällisenä, epäonnistumisena ja jopa syyllistä(y)misenä. Niinpä työyhteisössä on usein helpompaa käydä aktiivista keskustelua siitä, miten merkityksellistä ja innostavaa työn tekeminen parhaimmillaan on ja millaisin eväin voisimme tukea työstä palautumista vapaa-ajallamme. Niinpä kierrellään ja kaarrellaan mukavia mielleyhtymiä tuottavien käsitteiden pyörteissä ja lopulta puhutaankin jo ihan eri asioista.
Pitäisikö kuormitus-sana siis korvata jollain muulla sanalla, jotta siihen rohjettaisiin tarttua työpaikoilla? Mietitäänpä muutamia vaihtoehtoja, jotka samalla kuitenkin ilmaisevat sitä, mistä kuormittumisessa on pohjimmiltaan kyse. Miltä kuulostaisivat rasitus, huoli, haitta tai uhka? Tai jospa yritetään selättää sanan negatiivinen sävy puhumalla mieluummin positiivisen lopputuleman kautta esimerkiksi pärjäämisen, selviytymisen tai jopa pelastautumisen esteistä? Taitaa mennä aina vain hullumpaan suuntaan ja alkaa muistuttaa liikaa samaa ajattelumallia, jonka mukaan 'ongelmia' on nykyään suotavampaa kutsua 'haasteiksi'. Viime kädessä siis sama asia, mutta eri paketissa tarjoiltuna, ja hyvässä lykyssä vielä hieman itse asian ydintä hämärtäen.
Retorisen kikkailun sijaan kannustan työpaikkoja käymään rohkeaa ja avointa keskustelua työn kuormitustekijöistä (Hys!), työpahoinvoinnista (Hiljaa!) ja muista työssä havaituista ongelmista (Senkin ankeuttaja!). Puheeksi ottaminen puolin ja toisin helpottuu, mikä auttaa myös niiden vaikuttavimpien ratkaisujen löytämiseen työssä jaksamisen tukemiseksi. Kukapa meistä ei haluaisi kuulla työnantajansa toteavan: "Kiitos kun kerroit, koska mehän halutaan ensisijaisesti pitää sut työkuntoisena."
